Tänään istahdin Rovaniemellä junaan klo 09:32 ja odotan hetkeä kun tulet vastaan juna-asemalle. Olet sinäkin odottanut tätä hetkeä, mutta en osaa sanoa kuinka paljon vielä ikävästä ja kaipuusta ymmärrät. Jonkinlainen käsityksen taso on, koska olet kuulemma koko viikon puhunut ”isi tulee tolstaina” ja jne. Eli jonkinlainen ymmärrys ja ennemminki innostus sinulla asiasta on. Tänään aamulla sinua ei tarvinnut edes käskeä, koska toteutit kaikki asiat sujuvasti. Olisipa joka päivä samanlainen, asiat helpottuisivat huomattavasti. Junalla matkustaminen on ihan ok, en saa kaikkia varusteita mukaan mitä haluaisin. Toivottavasti saisi auton itselle ja voisi tuoda sinun tarvikkeita pohjoisesta etelään, Monoja, suksia ja muita tarvikkeita.
Kyllä minäkin odotan pääseväni etelään. Saan ihmetellä taas kuinka paljon olet kasvanut niin fyysisesti sekä henkisesti. Millaista se eläminen sinun rytmin mukaan oikein on. Mitä haluaisin sinun kanssa tehdä ainakin on käydä Hop Lopissa, kokeilla jotain lajia tai ennemminkin harrastusta, käydä retkellä ulkona ja tietty saada aikaa itselle kun olet päiväkodissa ja liikkua silloin paljon. Yksi tärkeä asian on myös antaa äidillesi omaa aikaa ja rentouttavia hetkiä sinun parista.
Mutta muutama tunti istumista sekä ajan kuluttamista, jonka jälkeen pääsen halimaan ja töhöttään sinun kanssa. En tiedä mikä minua odottaa Jyväskylän asemalla, mutta kaiken saan ottaa sellaisena vastaan mitä sieltä tarjotaan ja kaikkeen mitä saan olen tyytyväinen.
Lumijukka 2 