Kävin viime viikolla Jyväskylässä katsomassa sinua ennen pitkän työputken alkamista. Edelleenkin hämmästelen kuinka nopeasti sinä kasvat ja kehityt. Samalla mietin mihin minun aikani menee ja miltä sinun kellosi tuntuu. Oletan sen olevan paljon venyvämpi eli päiväsi tuntuu pidemmältä sekä ei ole niin ohi menevää mitä se itselläni on. Äitisi on kovilla kun saa olla sinun kanssa kahdestaan. Olet aika vaativa ja välistä jopa rasittavakin, vaikka silti olet rakas ja ihana samaan aikaan. Seuraavan kerran pääsen vasta lokakuun lopussa käymään Jyväskylässä. Silloin saan olla pidemmän aikaa sinun seurassa ja äitisi saa levätä ja kerätä voimia.



Käytiin me vähän retkelläkin Ladun majalla. Tossu ja Tassu kävelypolulla. Matkaa reitillä on 900m mutta matkalla tapahtui paljon muutakin kuin kuvien ihmettelyä. Innostuit syömään mustikoita maastossa, mikä on hyvä asia. Muurahaispesä tuli tutuksi ja kiljahdukset pääsi irti muutaman muurahaisen päästyä käteesi. 😁 Ihan luonnollinen reaktio sinulla, koska sääsket ja muut pörriäiset saa sinut kiljumaan ”ilosta”.










Aika menee aina nopeasti sinun kanssa. Nii meni taas ne 5 päivää mitä ehdin Jyväskylässä viettää aikaa. Alla vielä muutama kohokohta ja sitten pitää vielä vähä kirjoittaa lisää kun ehtii.







































