Kirjoittaja-arkisto: jkr76

En ole saanut vielä kuvia käyttöön, mutta olet päässyt testaamaan äitisi yhtä nuoruuden ammatin saloja. Minun geeneillä ei vain paikallaan pysyä. Se ei käsittääkseni mallina olemisessa aina parasta ole. Kuvia odotellessa minun pitää laittaa tähän muita kuvia ja videoita mitä on tapahtunut kuukauden aikana.

Ensi viikolla saan työputken ohi itseltäni ja pääsen sinun luokse. Matka taittuu junalla ainaki vielä, ehkä jopa kohta uudella autolla liikkumaan. Iha sama mutta hyvä tulla auttamaan äitiäsi ja nauttimaan ainun töhöilyistä. Lav juu!!

Kävin viime viikolla Jyväskylässä katsomassa sinua ennen pitkän työputken alkamista. Edelleenkin hämmästelen kuinka nopeasti sinä kasvat ja kehityt. Samalla mietin mihin minun aikani menee ja miltä sinun kellosi tuntuu. Oletan sen olevan paljon venyvämpi eli päiväsi tuntuu pidemmältä sekä ei ole niin ohi menevää mitä se itselläni on. Äitisi on kovilla kun saa olla sinun kanssa kahdestaan. Olet aika vaativa ja välistä jopa rasittavakin, vaikka silti olet rakas ja ihana samaan aikaan. Seuraavan kerran pääsen vasta lokakuun lopussa käymään Jyväskylässä. Silloin saan olla pidemmän aikaa sinun seurassa ja äitisi saa levätä ja kerätä voimia.

Käytiin me vähän retkelläkin Ladun majalla. Tossu ja Tassu kävelypolulla. Matkaa reitillä on 900m mutta matkalla tapahtui paljon muutakin kuin kuvien ihmettelyä. Innostuit syömään mustikoita maastossa, mikä on hyvä asia. Muurahaispesä tuli tutuksi ja kiljahdukset pääsi irti muutaman muurahaisen päästyä käteesi. 😁 Ihan luonnollinen reaktio sinulla, koska sääsket ja muut pörriäiset saa sinut kiljumaan ”ilosta”.

Aika menee aina nopeasti sinun kanssa. Nii meni taas ne 5 päivää mitä ehdin Jyväskylässä viettää aikaa. Alla vielä muutama kohokohta ja sitten pitää vielä vähä kirjoittaa lisää kun ehtii.

Onpa ollut taas erilainen viikko. Olen todennut faktan, kun sinä sairastat jotain muuta kuin flunssaan liittyviä asioita minä sairastan saman taudin. Enterorokko, sen sain kokea heti sinun jälkeen. Ei onneksi miesflunssa, mutta pikku pirulainen kuitenkin. Kova kuume alkuun ja sitten tulee kutiavat jalkapohjat ja kädet. Onneksi meni nopeasti ohi tämäki pikku törähdys. Sinänsä onni koko tauti, koska sain olla sairaslomalla kolme päivää ja seurata sinun touhottamista.

Sinulla on Lumi ollut jonkinlainen äänipelko päällä. Lentokone, moottoripyörä, kovat äänet ja jne, lähes kaikki ovat sinua pelottaneet. Hakeudut välittömästi syliin turvaan. En tiedä johtuuko tämä kolarista vai jostakin muusta, mutta toivottavasti on katoava ilmiö. Voihan se johtua jollakin lailla kolarista aiheutuneista äänistä, joista on jäänyt jonkinlainen pelko sinulle muistiin. Jos näin on, aika selättää senkin.

Onneksi olet matkustamisen suhteeen helppo. Uskallan väittää, vaikka et nukukaan matkan aikana aina, että olet helppo lapsi kun matkustetaan. Tekemistä sinulla aina on, mutta silti se on helppoa. Et ole kirkuva ja kiukusta huutava lapsi.

Mutta pitää jatjaa seuraavaksi Jyväskylän jutuilla.

Tämä aika ei ole ollut helppoa oikein mitenkään. Kolarin jälkeen me ollaan Lumi odoteltu ja purtu äitisi kanssa hampaita yhteen. Äitisi on väsynyt, koska on joutunut huolehtimaan kaikesta yksin. Iman autoa minäkään en ole päässyt liikkumaan. Viime viikolla kävin yhden yön reissun Jyväskylässä. Ei siinä paljoa ehtinyt sinua katsoa, lisäksi olit vielä kipeänä. Loppuviikoksi menin Oulun alueelle töihin, missä minä sitten tulin eilen (sunnuntai) kipeeksi. Kuume nousi korkeaksi ja kun pääsin kotia, minusta tuli sänkypotilas. Sinä olet nyt äitisi kanssa junamatkalla pohjoiseen. Hyvä asia sairaslomassa on se, että minä olen saikulla ja sinun kanssa keskiviikkoon asti. Torstaina pitää olla jo takaisin töissä. Mutta tekee nii hyvää, että saan teidät molemmat tänne. Lisäksi äitisi vien treffeille joku ilta, jolloin sinä saat nauttia mummin seurasta.

Enempää en nyt kirjoita ja pitääpä taasen terästäytyä asian suhteen ja olla aktiivisempi. Hyvä kun tulette, niin pääsen olemaan sinun kanssa.

Elokuu aloitus ilman sinua ja pelkästään puhelimen välityksellä sinua nähden tuottaa tuskaa päivittäin. Ikävä on iso ja kaipuu vielä kasvaa päivittäin. Samalla huomaan päivittäin, että sinä kehityt taas monella eri tavalla. Sanoja tulee päivittäin lisää ja jaksat yllättää uusilla tavoilla päivittäin mitä äitisi sinusta kertoo. Voisinpa olla katsomassa sitä ja kokoajan yritän keksiä keinon mistä saisin auton tai tavan tulla luoksesi. Elokuun loppupuolella se tulee onnistumaan mutta liian pikaisesti. Lisäksi äitisi ei pääse leipomaan minulle kakkua. Äitiä se varmasti harmittaa todella paljon. 😁😁

Kesän lopulla sinä olet alkanut vikuroimaan vähän kaikessa. Olet aina ollut hyvä syömään eli äidiltäsi olet ainakin sen perinyt. Nyt ei enää puurot ja ruoka maistu niin hyvin. Härpit lautasta ja kiukuttelet menemään. Olet todella raskas ja samalla niin valloittavan ihana persoona. Lisäksi olet pidättänyt kakkaa jo muutaman vuorokauden, ei ole ihmekään ettei ruoka maistu.

Mutta nyt minä jatkan Lumi tänne päivittelyä jatkossa. Katsomaan koska median määrä on liian iso taas. Lav juu! 😍